Unelmaa vai romantisointia
Kirjoitin aiemmin haaveestani maalla asumisesta. Olen pohtinut asiaa hirmuisesti, joka vinkkelistä. Mikä siinä oikeastaan viehättää. Onko se vain todellisuuden romantisointia, arjen pakenemista, irtautumista oravanpyörästä missä en enää edes tunne pyöriväni, oman rauhan, itsensä etsintää vai mitä? Oli mitä oli, niin minullahan on hurjan hyvä mahdollisuus harjoitella tätä maalla asumista mökiltä käsin ja aina kun aikatauluni antavat myöden, näin toiminkin. Noh! Kerta toisensa jälkeen mökillä ollessani, huomaan kysyväni itseltäni yhä hanakammin samaa kysymystä: ”Mitä minun pitäisi tehdä, jotta voisin elää näin?”. Mitä se ”näin eläminen” minulle sitten oikeastaan edes tarkoittaa. Se on sitä, että tunnen olevani osa luontoa, hiljaisuutta, rauhallista elämän virtaa, rytmiä. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä suurempaa ristiriitaa koen kaupungin vilskeen ja luontaisen rytmini välillä, ne eivät tunnu löytävän sopusointua. Kaupungissa ollessani totun siihen kyllä, vaikkei se tunnukaan luonnollis...