Elämän kuuluu tuntua

Havahduin jälleen itseni ääreltä ja olin pakahtua siihen ilon tunteeseen, kun tajusin, että voin olla niin paljon! Voin olla samaan aikaan kaikkea lokeroitumatta yhtään mihinkään. Tai siis niinhän me kaikki voidaan. Ja silti, aivan liian usein törmää siihen uskomukseen, että jos teet näin, et voi tehdä noin ja jos olet tuollainen, et voi olla tällainen. No niin, eli voin siis olla samaan aikaan vaikkapa nuori ja vanha. Voin olla se nainen, joka kulkee vaatekaupassa tuntien perhosia vatsanpohjassaan, vain löytääkseen jotakin kivaa päällepantavaa. Se nainen, joka laittaa maastokuosiset housut jalkaansa ja lähtee metsäretkelle retkikirves repussaan. Se nainen, joka haluaa tanssia yökerhossa technobiittejä basson hakatessa sisuskaluissa. Se nainen, joka istuu kynttilänvalossa punaviinilasi kädessään kuunnellen sielua repivän kaunista musiikkia ja kirjoittaa ajatuksiaan paperille. Se nainen, joka laittaa korkeaakin korkeammat korkokengät jalkaansa ja pyörähtelee tankotanssitangon ympärillä...

Yllättävän usein ihmiset kummastelevat miten minulla riittää niin paljon virtaa tehdä kaikenlaisia juttuja. Minulta kysytään miten jaksan aina olla niin energinen ja iloinen ja kuinka sosiaalisen median postauksistani oikein huokuu positiivinen energia ja tekemisen meininki. Mutta tiiättekö mitä. Minä uskon, että meissä kaikissa virtaa ihan just sama määrä sitä ihmeellistä elämän energiaa, me vaan tehdään erilaisia asioita. Me valitaan, kukin tahollaan, oma tapamme käyttää sitä ja valitsemme myös sen, paljonko sitä jaamme näkyväksi muille ihmisille. Itse tein oman valintani tuossa jokunen vuosi sitten. Valintani oli, että alan rohkeasti elämään oikeasti oman näköistä elämääni. Mitä se sitten tarkoittaa! No sitä, että teen niitä asioita, mitä haluan tehdä, niitä asioita, mitkä saavat juuri minut kerta toisensa jälkeen sädehtimään ilosta. Samoihin aikoihin päättyi myös vuosikymmeniä kestänyt jumppaaminen sen asian äärellä, mitä joku toinen, joku jossakin, ajattelee siitä mitä minä tee...