Elämä on valintojen valtameri

Yllättävän usein ihmiset kummastelevat miten minulla riittää niin paljon virtaa tehdä kaikenlaisia juttuja. Minulta kysytään miten jaksan aina olla niin energinen ja iloinen ja kuinka sosiaalisen median postauksistani oikein huokuu positiivinen energia ja tekemisen meininki.

Mutta tiiättekö mitä. Minä uskon, että meissä kaikissa virtaa ihan just sama määrä sitä ihmeellistä elämän energiaa, me vaan tehdään erilaisia asioita. Me valitaan, kukin tahollaan, oma tapamme käyttää sitä ja valitsemme myös sen, paljonko sitä jaamme näkyväksi muille ihmisille.

Itse tein oman valintani tuossa jokunen vuosi sitten. Valintani oli, että alan rohkeasti elämään oikeasti oman näköistä elämääni.
Mitä se sitten tarkoittaa! No sitä, että teen niitä asioita, mitä haluan tehdä, niitä asioita, mitkä saavat juuri minut kerta toisensa jälkeen sädehtimään ilosta. Samoihin aikoihin päättyi myös vuosikymmeniä kestänyt jumppaaminen sen asian äärellä, mitä joku toinen, joku jossakin, ajattelee siitä mitä minä teen ja miten minä elän minun elämääni. Sillähän kun ei loppujen lopuksi ole mitään merkitystä. Tässä maailmassa kun niitä näkökulmia riittää just yhtä monta kuin ihmistäkin.

Eli ehkäpä juuri se, etten enää tukahduta omaa energiaani siinä pelossa, että se ei välttämättä miellytäkään kaikkia, vaan annan sen kulkea valtoimenaan tuumasta toiseen, on se mikä näyttäytyy monelle positiivisena ja yltiöenergisenä.

Siistiä, annetaan hyvän kiertää ❤️

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erilaiset ihmistyypit

Kuva
Jos ihmiset jakaisi karrikoidusti kolmeen eri ihmistyyppiin, niin ensimmäinen voisi olla haaveilija, joka unelmoi isosti ja paljon, mutta joka ei välttämättä koskaan lähde toteuttamaan niitä. Haaveilija elää vahvasti tunteella, niin että nimenomaan se tunnetila, jonkun asian, tilanteen, hetken, romantisointi ovat hänelle usein tärkeämpiä ja palkitsevampia kuin itse haaveen todellinen tavoittelu, saati sen toteutuminen. Osittain ehkä siksikin, että haaveilijan unelmat ovat harvemmin mitään niin konkreettisia, että niitä olisi edes mahdollista lähteä sellaisenaan tavoittelemaan, koska ne ovat nimenomaan enemmänkin tunteita ja tunnelmia. Isäni suvusta löydän tätä paljon. Vietin lapsuuteni nuotiotulen äärellä kuunnellen tarinoita. Kuin mikäkin shamaani annoin ajatuksilleni siivet lentää korkeammalle kuin yksikään lintu on koskaan lentänyt. Sain olla vapaa arjen kahleista, hetkessä kiinni. Olla vain sen tunteen kanssa, kun tuli poltti ja kutitti hentoisia sääriäni ja kipinät tanssahtelivat ...
Lue lisää

Vaihtoehto-sosiaalinen?

Kuva
Tein tänään mielenkiintoisen huomion itsestäni. Pidän itseäni hyvinkin sosiaalisena yksilönä, viihdyn hyvin muiden ihmisten seurassa, minun on helppo tutustua uusiin ihmisiin ja ylipäätään tulla juttuun ihmisten kanssa. Toki tarvitsen vastapainoksi ihmisille rutkasi aikaa ilman ihmisiä. Olen niitä ihmisiä, jotka lenkkipolulla tervehtivät kaikkia vastaantulijoita ja jäävät usein suustaan kiinni ventovieraiden ihmisten kanssa. No, minulla on kuitenkin niitä hetkiä, jolloin olen erittäin epäsosiaalinen ja ne on AAMUT! Erikoista siinä mielessä, että olen kuitenkin niin sanotusti ”aamuihminen” eli herään verrattain aikaisin ja nautin suunnattomasti aikaisista aamuista. Sen sijaan iltaisin en jaksa kukkua kovinkaan myöhään. No niin, kun olen aamulenkillä minulle saisi enintään toivottaa huomenet, muttei missään nimessä jäädä juttelemaan. Tiedättekö, kun olen vielä niin syvällä siinä jossain omassa epäsosiaalisuuden kuplassani, ettei suustani kertakaikkiaan tule ulos vielä mitään järkevä...
Lue lisää

Valheelliset ajatusmallit

Kuva
Kävin tässä taannoin työhöntulotarkastuksessa ja kuten tapana on, siellä otettiin myös verikokeet. Jännitin tuloksia. Lopulta sain tulokseni, jotka mukailivat mukavasti viitearvoja, paitsi kolesteroli. Se oli hieman koholla. Ei se sinänsä ollut mikään yllätys ja siksi varmasti jännitinkin juuri sitä arvoa eniten. Tiesinhän minä etteivät ruokailutottumuksiani viime aikoina ollut todellakaan olleet mairittelevat, kaikkea muuta. Syy miksi halusin tästä kirjoittaa, ovat kuitenkin ne tunteet ja ajatukset, mitkä ensireaktiona ampuivat sisuksistani täysin yllättäen kuin kylmä luoti taivaalle. Olin pettynyt ja häpeissäni ja mikä yllättävintä, ensimmäinen ajatukseni oli tämä: ”En syö enää ikinä mitään”. Siis mitä ihmettä, miten aikuinen nainen voi, tällä kaikella elämänkokemuksella, edes ajatella näin! Minäpä kerron. Minulle oli aikoinaan täysin normaalia, että juuri kontrolloimalla syömistäni, voin kontrolloida kaikkea. Aivan. Sehän kuulostaa täysin vinksahtaneelta ja sitähän se onkin, mutta ...
Lue lisää