Elämän kuuluu tuntua

Kaikki ihmiset varmasti haaveilevat, mutta kuinka moni puhuu niistä ääneen. Johtuuko se siitä, ettei niiden uskota, ehkä halutakaan, toteutuvan. Ovatko ne sittenkin romantisointia, ohimenevää päiväunelmointia, kuin todellisia haaveita. Haaveita, joiden toivotaan toteutuvan. Minä sorrun molempiin ja koska nuoruuden ujous on karissut aikapäiviä sitten harteiltani, kerron näistä myös melko avoimesti muille. Olen kuitenkin huomannut, että jostain syystä monet tuntuvat jäävän niihin kiinni, jopa enemmän kuin minä itse ja kenties jopa määrittelevän minua haaveideni kautta. Minulle todelliset haaveet ovat usein asioita, jotka mehustuvat alitajunnan syövereissä kuin marjat Mehu-Maijassa kunnes ovat riittävän kypsiä valumaan ulos. Kyllä, todelliset haaveet toteutuvat aina. Joskaan ne eivät toteutuessaan välttämättä ole lainkaan sitä mitä olen joskus sanoittanut ääneen. Haaveiden kuuluukin elää ja antaa muuttua. Niille pitää antaa tilaa kasvaa ja siivet joilla lentää, jotta ne lopulta leijai...

Tein tänään mielenkiintoisen huomion itsestäni. Pidän itseäni hyvinkin sosiaalisena yksilönä, viihdyn hyvin muiden ihmisten seurassa, minun on helppo tutustua uusiin ihmisiin ja ylipäätään tulla juttuun ihmisten kanssa. Toki tarvitsen vastapainoksi ihmisille rutkasi aikaa ilman ihmisiä. Olen niitä ihmisiä, jotka lenkkipolulla tervehtivät kaikkia vastaantulijoita ja jäävät usein suustaan kiinni ventovieraiden ihmisten kanssa. No, minulla on kuitenkin niitä hetkiä, jolloin olen erittäin epäsosiaalinen ja ne on AAMUT! Erikoista siinä mielessä, että olen kuitenkin niin sanotusti ”aamuihminen” eli herään verrattain aikaisin ja nautin suunnattomasti aikaisista aamuista. Sen sijaan iltaisin en jaksa kukkua kovinkaan myöhään. No niin, kun olen aamulenkillä minulle saisi enintään toivottaa huomenet, muttei missään nimessä jäädä juttelemaan. Tiedättekö, kun olen vielä niin syvällä siinä jossain omassa epäsosiaalisuuden kuplassani, ettei suustani kertakaikkiaan tule ulos vielä mitään järkevä...