Sanotaan, että rutiinit ovat tärkeitä ja lisäävät turvallisuudentunnetta. Rutiinien kautta elämästä tulee ennakoitavaa, kevyttä ja helppoa. Näinhän se on, mutta voivatko rutiinit olla myös ahdistavia ja haitallisia, ja kuka sen määrittelee missä kulkee haitallisuuden ja hyödyllisyyden raja. Mistä tietää, että omien rutiinien motiivit ovat oikeat.
Minulla on aina ollut paljon rutiineja. Koen ne pääasiassa juuri rauhoittaviksi ja hyvinvointiani edistäviksi. Saatan jopa toden teolla kimpaantua jos joku asia rikkoo niitä. Välillä toki myös väsyn niihin ja koen ne vain turhaksi saman toistamiseksi päivästä toiseen. Kuitenkin, huomaan voivani niiden kautta hyvin ja niistä poiketessani, suistun raiteiltani hyvin nopeasti ja kehoni menee välittömästi epätasapainoon.
Totta hitossa myös minulla on ollut myös paljon haitallisia rutiineja elämäni varrella. Esimerkiksi anivarhainen, rutiiniksi muodostunut, juoksulenkki. Ajatus aamulenkistä tietysti kuulostaa hyvinkin terveelliseltä, mutta entäpä silloin kun se muuttuu ahdistukseksi kehossa ja mielessä ja siitä tulee suorite, taakka harteille, nautinnon ja rauhallisuuden tunteen tuojan sijaan. Olisiko silloin aika tarkastella rutiinin motiivia tarkemmin ja miettiä mikä ajaa toistamaan jotakin sellaista, mikä ei enää tunnu omalta.
Elämä on jatkuvaa muutosta, miksi eivät siis rutiinitkin!
Kommentit
Lähetä kommentti