Koirani, Pada ja Lola

Mietin tässä yhtenä päivänä, kuinka paljon iloa koirani minun elämääni tuovat. Heti ensimmäisenä aamulla, kun avaan silmäni, ne tapittavat minua siinä onnellisen näköisinä. Siitä sitä sitten mennään yhdessä vessaan valmistautumaan aamulenkille. Aamulenkillä näiden kahdeksan pienen tassun teputus rinnallani saavat hymyn huulilleni kelistä ja kellonajasta riippumatta. Kun tulemme takaisin kotiin, alkaa sukkien varasteluleikki kahvinkeiton ohessa, joka päättyy luiden rouskeeseen tai jonkin älypelin kanssa pusaamiseen. Jo tässä vaiheessa, nämä pienet tinttarat ovat tuoneet sydämeeni niin paljon iloa ja rakkautta, että enhän minä voi olla mitään muuta kuin hyvällä tuulella.

Parhaimmillaan jatkamme päivän kulkua tiiviisti yhdessä. Kävelemme hoitolalle ja se riemu mikä näistä karvalapsista kumpuaa, kun ne pääsevät mukaan arkisiin askareihini, on jälleen kerran niin tarttuvaa ja tehokasta mielihyvähormonin nostattajaa, että hyvä mieleni säilyy taatusti läpi päivän.

Meillä on niin paljon opittavaa koirista. Ne elävät aina hetkessä, eivät murehdi menneitä tai tulevaa, niille elämä on aina tässä ja nyt. Ja joka kerta katsoessani heidän vilpittömyyttään, palaan itsekin välittömästi tähän hetkeen. Tämä koirieni läsnäolo on minulle siis ikään kuin meditaatiota parhaimmillaan ❤️

Kommentit

  1. Keke16:22

    Ihanaa kerrontaa!! On sulla hienot ja mukavat koiruudet!! 🥰🤗❤️Oispa mullakin, mutta on ihana näitä tavata kun käyn hoitolassa!! 🥰

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Petra07:33

      Kiitos paljon! Näinhän se on, että aina ei ole mahdollista pitää omia lemmikkejä, mutta onneksi sinullakin on koiria, joita tavata ❤️ On sydäntä lämmittävää, että omatkin koirani voivat jakaa iloa ja hyvää mieltä muillekin.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erilaiset ihmistyypit

Kuva
Jos ihmiset jakaisi karrikoidusti kolmeen eri ihmistyyppiin, niin ensimmäinen voisi olla haaveilija, joka unelmoi isosti ja paljon, mutta joka ei välttämättä koskaan lähde toteuttamaan niitä. Haaveilija elää vahvasti tunteella, niin että nimenomaan se tunnetila, jonkun asian, tilanteen, hetken, romantisointi ovat hänelle usein tärkeämpiä ja palkitsevampia kuin itse haaveen todellinen tavoittelu, saati sen toteutuminen. Osittain ehkä siksikin, että haaveilijan unelmat ovat harvemmin mitään niin konkreettisia, että niitä olisi edes mahdollista lähteä sellaisenaan tavoittelemaan, koska ne ovat nimenomaan enemmänkin tunteita ja tunnelmia. Isäni suvusta löydän tätä paljon. Vietin lapsuuteni nuotiotulen äärellä kuunnellen tarinoita. Kuin mikäkin shamaani annoin ajatuksilleni siivet lentää korkeammalle kuin yksikään lintu on koskaan lentänyt. Sain olla vapaa arjen kahleista, hetkessä kiinni. Olla vain sen tunteen kanssa, kun tuli poltti ja kutitti hentoisia sääriäni ja kipinät tanssahtelivat ...
Lue lisää

Vaihtoehto-sosiaalinen?

Kuva
Tein tänään mielenkiintoisen huomion itsestäni. Pidän itseäni hyvinkin sosiaalisena yksilönä, viihdyn hyvin muiden ihmisten seurassa, minun on helppo tutustua uusiin ihmisiin ja ylipäätään tulla juttuun ihmisten kanssa. Toki tarvitsen vastapainoksi ihmisille rutkasi aikaa ilman ihmisiä. Olen niitä ihmisiä, jotka lenkkipolulla tervehtivät kaikkia vastaantulijoita ja jäävät usein suustaan kiinni ventovieraiden ihmisten kanssa. No, minulla on kuitenkin niitä hetkiä, jolloin olen erittäin epäsosiaalinen ja ne on AAMUT! Erikoista siinä mielessä, että olen kuitenkin niin sanotusti ”aamuihminen” eli herään verrattain aikaisin ja nautin suunnattomasti aikaisista aamuista. Sen sijaan iltaisin en jaksa kukkua kovinkaan myöhään. No niin, kun olen aamulenkillä minulle saisi enintään toivottaa huomenet, muttei missään nimessä jäädä juttelemaan. Tiedättekö, kun olen vielä niin syvällä siinä jossain omassa epäsosiaalisuuden kuplassani, ettei suustani kertakaikkiaan tule ulos vielä mitään järkevä...
Lue lisää

Valheelliset ajatusmallit

Kuva
Kävin tässä taannoin työhöntulotarkastuksessa ja kuten tapana on, siellä otettiin myös verikokeet. Jännitin tuloksia. Lopulta sain tulokseni, jotka mukailivat mukavasti viitearvoja, paitsi kolesteroli. Se oli hieman koholla. Ei se sinänsä ollut mikään yllätys ja siksi varmasti jännitinkin juuri sitä arvoa eniten. Tiesinhän minä etteivät ruokailutottumuksiani viime aikoina ollut todellakaan olleet mairittelevat, kaikkea muuta. Syy miksi halusin tästä kirjoittaa, ovat kuitenkin ne tunteet ja ajatukset, mitkä ensireaktiona ampuivat sisuksistani täysin yllättäen kuin kylmä luoti taivaalle. Olin pettynyt ja häpeissäni ja mikä yllättävintä, ensimmäinen ajatukseni oli tämä: ”En syö enää ikinä mitään”. Siis mitä ihmettä, miten aikuinen nainen voi, tällä kaikella elämänkokemuksella, edes ajatella näin! Minäpä kerron. Minulle oli aikoinaan täysin normaalia, että juuri kontrolloimalla syömistäni, voin kontrolloida kaikkea. Aivan. Sehän kuulostaa täysin vinksahtaneelta ja sitähän se onkin, mutta ...
Lue lisää