Taipuisa keho, taipuisa mieli

Minä en ole koskaan ollut mikään voimistelija, ballerina, tanssija. Harrastukseni ovat lähes aina olleet ”voimien mittelöintiä” tavalla tai toisella. Kävin kymmenisen vuotta sitten pyörähtämässä tankotanssitangolla alkeiskurssin verran ja ihastuin lajiin toden teolla heti. Kaikessa kauneudessaan ja haastavuudessaan tankotanssi tuntui lumoavalta. Sen aika minulle ei kuitenkaan ollut silloin. Ehkä mieleni oli vielä yhtä kankea ja tiukka kuin kahvakuulat käsissäni ja käsisiteet nyrkkeilyhanskojeni alla.

Vuosi sitten löysin tankotanssin uudelleen. Ihastukseni ei ollut näiden vuosien aikana laantunut yhtään. Edelleen koin saman lumoutumisen tunteen jo ensimmäisten haparoivien pyörähdysten tuoksinnassa. Olin hurmioitunut lajin hienoudesta, moninaisuudesta, mahdollisuuksista ja haastavuudesta.

Olen tankoillut nyt vuoden ajan täysin epäsäännöllisesti, koska elämä! Ja kuitenkin, se on saanut kehoni ja mieleni taipumaan niin moneen suuntaan, etten tiennyt suuntia edes olevan niin montaa. Tämä kaikki on tapahtunut kuin itsestään, minun kehoni ja mieleni ehdoilla. Tankotanssi on tuonut elämääni niin paljon iloa, onnistumisia, notkeutta, voimaa, rohkeutta liikuttaa omaa kehoani juuri haluamallani tavalla, tanssillisuutta, ihania ihmisiä, lisää kaunista musiikkia, uusia treenivaatteita ja upeita korkokenkiä.
Vaikka edelleen harjoittelen joitakin alkeistason liikkeitä niissä vieläkään onnistumatta, saa uusien toistojen tekeminen, yrittäminen, aina hymyn huulilleni perkeleiden sijaan. Jokaisen harjoitukseni tämän kuluneen vuoden aikana olen päättänyt suupielet korvissa, ilosta kuplien. Ja jokaista tulevaa harjoitustani odotan innosta kihisten, koskaan ei tiedä mihin suuntaan tulen vielä taipumaan.

Rakkaudella, oman elämänsä ballerina ❤️

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erilaiset ihmistyypit

Kuva
Jos ihmiset jakaisi karrikoidusti kolmeen eri ihmistyyppiin, niin ensimmäinen voisi olla haaveilija, joka unelmoi isosti ja paljon, mutta joka ei välttämättä koskaan lähde toteuttamaan niitä. Haaveilija elää vahvasti tunteella, niin että nimenomaan se tunnetila, jonkun asian, tilanteen, hetken, romantisointi ovat hänelle usein tärkeämpiä ja palkitsevampia kuin itse haaveen todellinen tavoittelu, saati sen toteutuminen. Osittain ehkä siksikin, että haaveilijan unelmat ovat harvemmin mitään niin konkreettisia, että niitä olisi edes mahdollista lähteä sellaisenaan tavoittelemaan, koska ne ovat nimenomaan enemmänkin tunteita ja tunnelmia. Isäni suvusta löydän tätä paljon. Vietin lapsuuteni nuotiotulen äärellä kuunnellen tarinoita. Kuin mikäkin shamaani annoin ajatuksilleni siivet lentää korkeammalle kuin yksikään lintu on koskaan lentänyt. Sain olla vapaa arjen kahleista, hetkessä kiinni. Olla vain sen tunteen kanssa, kun tuli poltti ja kutitti hentoisia sääriäni ja kipinät tanssahtelivat ...
Lue lisää

Vaihtoehto-sosiaalinen?

Kuva
Tein tänään mielenkiintoisen huomion itsestäni. Pidän itseäni hyvinkin sosiaalisena yksilönä, viihdyn hyvin muiden ihmisten seurassa, minun on helppo tutustua uusiin ihmisiin ja ylipäätään tulla juttuun ihmisten kanssa. Toki tarvitsen vastapainoksi ihmisille rutkasi aikaa ilman ihmisiä. Olen niitä ihmisiä, jotka lenkkipolulla tervehtivät kaikkia vastaantulijoita ja jäävät usein suustaan kiinni ventovieraiden ihmisten kanssa. No, minulla on kuitenkin niitä hetkiä, jolloin olen erittäin epäsosiaalinen ja ne on AAMUT! Erikoista siinä mielessä, että olen kuitenkin niin sanotusti ”aamuihminen” eli herään verrattain aikaisin ja nautin suunnattomasti aikaisista aamuista. Sen sijaan iltaisin en jaksa kukkua kovinkaan myöhään. No niin, kun olen aamulenkillä minulle saisi enintään toivottaa huomenet, muttei missään nimessä jäädä juttelemaan. Tiedättekö, kun olen vielä niin syvällä siinä jossain omassa epäsosiaalisuuden kuplassani, ettei suustani kertakaikkiaan tule ulos vielä mitään järkevä...
Lue lisää

Valheelliset ajatusmallit

Kuva
Kävin tässä taannoin työhöntulotarkastuksessa ja kuten tapana on, siellä otettiin myös verikokeet. Jännitin tuloksia. Lopulta sain tulokseni, jotka mukailivat mukavasti viitearvoja, paitsi kolesteroli. Se oli hieman koholla. Ei se sinänsä ollut mikään yllätys ja siksi varmasti jännitinkin juuri sitä arvoa eniten. Tiesinhän minä etteivät ruokailutottumuksiani viime aikoina ollut todellakaan olleet mairittelevat, kaikkea muuta. Syy miksi halusin tästä kirjoittaa, ovat kuitenkin ne tunteet ja ajatukset, mitkä ensireaktiona ampuivat sisuksistani täysin yllättäen kuin kylmä luoti taivaalle. Olin pettynyt ja häpeissäni ja mikä yllättävintä, ensimmäinen ajatukseni oli tämä: ”En syö enää ikinä mitään”. Siis mitä ihmettä, miten aikuinen nainen voi, tällä kaikella elämänkokemuksella, edes ajatella näin! Minäpä kerron. Minulle oli aikoinaan täysin normaalia, että juuri kontrolloimalla syömistäni, voin kontrolloida kaikkea. Aivan. Sehän kuulostaa täysin vinksahtaneelta ja sitähän se onkin, mutta ...
Lue lisää