Miten luovuus sinussa näyttäytyy?

Tein tässä joku aika sitten huomion, että mitä isommin ja nopeammin onnistun irtautumaan arkisista asioista, työstä, rahahuolista, painostavista aikatauluista, ympäristön aiheuttamista stressitekijöistä, sitä herkemmin luovuus nousee minussa pintaan. Se näyttäytyy minulle siten, että yhtäkkisesti mieleni pulppuaa tarinoita, joita halajan päästä kirjoittamaan paperille, aina kirjaksi asti.

Istuin taannoin lentokoneessa, tilassa, missä minulla ei ollut oikeastaan mitään tekemistä, eikä niin ikään mitään mihin vaikuttaa omalla olemassaolollani. Niin jo vain! Tämä samainen, jo pitkän aikaa mielessäni pörrännyt, tarina alkoi kehittyä mielessäni. En ollut osannut tähän varautua, mutta onneksi mieheltäni löytyi ruutuvihko ja kynä, niin pääsin laittamaan pintaan tulvivia ajatuksiani ylös.


Tänään mökillä ollessani tein saman huomion. Kävin vielä tänään töissä, josta laskeuduin hyvin nopeasti vapaan viikonlopun viettoon yksin koirieni kanssa. Istuessani tukka pystyssä terassin tuolissa, tarina alkoi taas pursuta kermavaahdon lailla ulos sisuksistani, sen enempää ponnistelematta, kuin itsestään, ikäänkuin pakottaen minut kaivamaan lehtiön esiin.

Tämä saikin minut miettimään, että jos minun olisi mahdollista viettää vaikkapa kuukauden päivät mökillä ilman työtä ja taloudellisia paineita, saisinko viimein rakennettua siivet tarinalleni, jotka lennättäisivät sen maaliin asti?

Kommentit

  1. Keke18:15

    Mulla on vähän tuota samaa, mutta en pysty sitä ilmaisemaan mihinkään paperille, muullekaan information tallenteelle. Saisinpa kaiken unissa nähdyn talteen, tekoälylle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Petra05:14

      Jes, onpa kiva kuulla! Sehän on jo itsessään rikkaus, vaikkei sitä mitenkään taltioisikaan <3 Unimaailma on kyllä huisin kiehtova ja ties vaikka tulevaisuus toisi tullessaan mahdollisuuden niiden tallentamiselle.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erilaiset ihmistyypit

Kuva
Jos ihmiset jakaisi karrikoidusti kolmeen eri ihmistyyppiin, niin ensimmäinen voisi olla haaveilija, joka unelmoi isosti ja paljon, mutta joka ei välttämättä koskaan lähde toteuttamaan niitä. Haaveilija elää vahvasti tunteella, niin että nimenomaan se tunnetila, jonkun asian, tilanteen, hetken, romantisointi ovat hänelle usein tärkeämpiä ja palkitsevampia kuin itse haaveen todellinen tavoittelu, saati sen toteutuminen. Osittain ehkä siksikin, että haaveilijan unelmat ovat harvemmin mitään niin konkreettisia, että niitä olisi edes mahdollista lähteä sellaisenaan tavoittelemaan, koska ne ovat nimenomaan enemmänkin tunteita ja tunnelmia. Isäni suvusta löydän tätä paljon. Vietin lapsuuteni nuotiotulen äärellä kuunnellen tarinoita. Kuin mikäkin shamaani annoin ajatuksilleni siivet lentää korkeammalle kuin yksikään lintu on koskaan lentänyt. Sain olla vapaa arjen kahleista, hetkessä kiinni. Olla vain sen tunteen kanssa, kun tuli poltti ja kutitti hentoisia sääriäni ja kipinät tanssahtelivat ...
Lue lisää

Vaihtoehto-sosiaalinen?

Kuva
Tein tänään mielenkiintoisen huomion itsestäni. Pidän itseäni hyvinkin sosiaalisena yksilönä, viihdyn hyvin muiden ihmisten seurassa, minun on helppo tutustua uusiin ihmisiin ja ylipäätään tulla juttuun ihmisten kanssa. Toki tarvitsen vastapainoksi ihmisille rutkasi aikaa ilman ihmisiä. Olen niitä ihmisiä, jotka lenkkipolulla tervehtivät kaikkia vastaantulijoita ja jäävät usein suustaan kiinni ventovieraiden ihmisten kanssa. No, minulla on kuitenkin niitä hetkiä, jolloin olen erittäin epäsosiaalinen ja ne on AAMUT! Erikoista siinä mielessä, että olen kuitenkin niin sanotusti ”aamuihminen” eli herään verrattain aikaisin ja nautin suunnattomasti aikaisista aamuista. Sen sijaan iltaisin en jaksa kukkua kovinkaan myöhään. No niin, kun olen aamulenkillä minulle saisi enintään toivottaa huomenet, muttei missään nimessä jäädä juttelemaan. Tiedättekö, kun olen vielä niin syvällä siinä jossain omassa epäsosiaalisuuden kuplassani, ettei suustani kertakaikkiaan tule ulos vielä mitään järkevä...
Lue lisää

Valheelliset ajatusmallit

Kuva
Kävin tässä taannoin työhöntulotarkastuksessa ja kuten tapana on, siellä otettiin myös verikokeet. Jännitin tuloksia. Lopulta sain tulokseni, jotka mukailivat mukavasti viitearvoja, paitsi kolesteroli. Se oli hieman koholla. Ei se sinänsä ollut mikään yllätys ja siksi varmasti jännitinkin juuri sitä arvoa eniten. Tiesinhän minä etteivät ruokailutottumuksiani viime aikoina ollut todellakaan olleet mairittelevat, kaikkea muuta. Syy miksi halusin tästä kirjoittaa, ovat kuitenkin ne tunteet ja ajatukset, mitkä ensireaktiona ampuivat sisuksistani täysin yllättäen kuin kylmä luoti taivaalle. Olin pettynyt ja häpeissäni ja mikä yllättävintä, ensimmäinen ajatukseni oli tämä: ”En syö enää ikinä mitään”. Siis mitä ihmettä, miten aikuinen nainen voi, tällä kaikella elämänkokemuksella, edes ajatella näin! Minäpä kerron. Minulle oli aikoinaan täysin normaalia, että juuri kontrolloimalla syömistäni, voin kontrolloida kaikkea. Aivan. Sehän kuulostaa täysin vinksahtaneelta ja sitähän se onkin, mutta ...
Lue lisää