Se oli vaan elämä mikä tapahtui

Minulla on ollut jo pitkään halu kirjoittaa, mutten oikein ole löytänyt siihen sopivaa hetkeä. Jotkut kenties tietävätkin, että hautasin osin yritystoimintani ja siirryin palkkatöihin, takaisin siihen yritykseen, mistä kahdeksan vuotta sitten lähdin. Niin sanotusti ympyräni sulkeutui. Olen saanut tuhottoman paljon kysymyksiä miksi jätin yritystoimintani, eikö se kannattanut, miksi luovuin unelmastani.

Kun suljin yritykseni oven viimeisen kerran, pillihän siinä tuli ja sain käsiteltäväksi erilaisia tunteita, kuten luopumisen, epäonnistumisen, ikävän, häpeän tunteita. Huomasin jopa miettineeni mitä ihmiset minusta nyt ajattelevat, miten vastuuttomalta ja ailahtelevalta toimintani saattoi näyttää ulkopuolisen silmin. Luovuttaa nyt näin pian, luopua siitä itsenäisyydestä, unelmasta mitä olin tavoitellut ja mitä kohti ottanut askeleita usean vuoden ajan.
Mutta tässähän se hauskuus juuri piileekin. Olin isoon ääneen huutanut unelmaani ja lukinnut itseni omien haaveideni kahleisiin supistaen samalla avarakatseisuuteni putkinäöksi, naulannut itseni siihen lauttaan, joka nyt vaarallisesti keinahteli tämän järjettömän epävakaan maailmantilanteen myrskyssä puolelta toiselle. Pidin niin tiukasti kiinni saavuttamastani, etten osannut enää katsoa tuon boksin ulkopuolelle tuntematta epäonnistumisen tunnetta. Olin jäädä tuleen makaamaan.

Kunnes tuli se kummallinen päivä, kun otin laput silmiltäni ja annoin elämän taas tapahtua. Noin vaan. Ja sehän tapahtui. Kuten niin monesti aiemminkin, kun olen irtautunut omista odotuksistani, uskomuksistani, epävarmuudestani, elämä yllättää aina. Oikeat asiat tapahtuvat oikeaan aikaan, oikeassa järjestyksessä, oikein. Ei pidä ymmärtää väärin, kaikki nämä vuodet, koko tämän myrskyssä keinuttelunkin ajan, olen ollut äärimmäisen onnellinen, tyytyväinen valintoihini, kantanut vastuun tekemisistäni. Aina sitä vaan ei oikein itsekään tiedä mikä itselle milloinkin on parhaaksi ennen kuin sen antaa tulla. En koe luopuneeni mistään, päinvastoin olen saanut paljon ihania asioita elämääni lisää <3

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erilaiset ihmistyypit

Kuva
Jos ihmiset jakaisi karrikoidusti kolmeen eri ihmistyyppiin, niin ensimmäinen voisi olla haaveilija, joka unelmoi isosti ja paljon, mutta joka ei välttämättä koskaan lähde toteuttamaan niitä. Haaveilija elää vahvasti tunteella, niin että nimenomaan se tunnetila, jonkun asian, tilanteen, hetken, romantisointi ovat hänelle usein tärkeämpiä ja palkitsevampia kuin itse haaveen todellinen tavoittelu, saati sen toteutuminen. Osittain ehkä siksikin, että haaveilijan unelmat ovat harvemmin mitään niin konkreettisia, että niitä olisi edes mahdollista lähteä sellaisenaan tavoittelemaan, koska ne ovat nimenomaan enemmänkin tunteita ja tunnelmia. Isäni suvusta löydän tätä paljon. Vietin lapsuuteni nuotiotulen äärellä kuunnellen tarinoita. Kuin mikäkin shamaani annoin ajatuksilleni siivet lentää korkeammalle kuin yksikään lintu on koskaan lentänyt. Sain olla vapaa arjen kahleista, hetkessä kiinni. Olla vain sen tunteen kanssa, kun tuli poltti ja kutitti hentoisia sääriäni ja kipinät tanssahtelivat ...
Lue lisää

Vaihtoehto-sosiaalinen?

Kuva
Tein tänään mielenkiintoisen huomion itsestäni. Pidän itseäni hyvinkin sosiaalisena yksilönä, viihdyn hyvin muiden ihmisten seurassa, minun on helppo tutustua uusiin ihmisiin ja ylipäätään tulla juttuun ihmisten kanssa. Toki tarvitsen vastapainoksi ihmisille rutkasi aikaa ilman ihmisiä. Olen niitä ihmisiä, jotka lenkkipolulla tervehtivät kaikkia vastaantulijoita ja jäävät usein suustaan kiinni ventovieraiden ihmisten kanssa. No, minulla on kuitenkin niitä hetkiä, jolloin olen erittäin epäsosiaalinen ja ne on AAMUT! Erikoista siinä mielessä, että olen kuitenkin niin sanotusti ”aamuihminen” eli herään verrattain aikaisin ja nautin suunnattomasti aikaisista aamuista. Sen sijaan iltaisin en jaksa kukkua kovinkaan myöhään. No niin, kun olen aamulenkillä minulle saisi enintään toivottaa huomenet, muttei missään nimessä jäädä juttelemaan. Tiedättekö, kun olen vielä niin syvällä siinä jossain omassa epäsosiaalisuuden kuplassani, ettei suustani kertakaikkiaan tule ulos vielä mitään järkevä...
Lue lisää

Valheelliset ajatusmallit

Kuva
Kävin tässä taannoin työhöntulotarkastuksessa ja kuten tapana on, siellä otettiin myös verikokeet. Jännitin tuloksia. Lopulta sain tulokseni, jotka mukailivat mukavasti viitearvoja, paitsi kolesteroli. Se oli hieman koholla. Ei se sinänsä ollut mikään yllätys ja siksi varmasti jännitinkin juuri sitä arvoa eniten. Tiesinhän minä etteivät ruokailutottumuksiani viime aikoina ollut todellakaan olleet mairittelevat, kaikkea muuta. Syy miksi halusin tästä kirjoittaa, ovat kuitenkin ne tunteet ja ajatukset, mitkä ensireaktiona ampuivat sisuksistani täysin yllättäen kuin kylmä luoti taivaalle. Olin pettynyt ja häpeissäni ja mikä yllättävintä, ensimmäinen ajatukseni oli tämä: ”En syö enää ikinä mitään”. Siis mitä ihmettä, miten aikuinen nainen voi, tällä kaikella elämänkokemuksella, edes ajatella näin! Minäpä kerron. Minulle oli aikoinaan täysin normaalia, että juuri kontrolloimalla syömistäni, voin kontrolloida kaikkea. Aivan. Sehän kuulostaa täysin vinksahtaneelta ja sitähän se onkin, mutta ...
Lue lisää