Uskotko haaveisiisi?

Kaikki ihmiset varmasti haaveilevat, mutta kuinka moni puhuu niistä ääneen. Johtuuko se siitä, ettei niiden uskota, ehkä halutakaan, toteutuvan. Ovatko ne sittenkin romantisointia, ohimenevää päiväunelmointia, kuin todellisia haaveita. Haaveita, joiden toivotaan toteutuvan.

Minä sorrun molempiin ja koska nuoruuden ujous on karissut aikapäiviä sitten harteiltani, kerron näistä myös melko avoimesti muille. Olen kuitenkin huomannut, että jostain syystä monet tuntuvat jäävän niihin kiinni, jopa enemmän kuin minä itse ja kenties jopa määrittelevän minua haaveideni kautta.

Minulle todelliset haaveet ovat usein asioita, jotka mehustuvat alitajunnan syövereissä kuin marjat Mehu-Maijassa kunnes ovat riittävän kypsiä valumaan ulos. Kyllä, todelliset haaveet toteutuvat aina. Joskaan ne eivät toteutuessaan välttämättä ole lainkaan sitä mitä olen joskus sanoittanut ääneen. Haaveiden kuuluukin elää ja antaa muuttua. Niille pitää antaa tilaa kasvaa ja siivet joilla lentää, jotta ne lopulta leijailevat luokseni juuri sellaisina kuin kuuluu.
Haaveilin pitkään, ääneenkin, elämästä järven rannalla, metsämökissä. Annoin tämän haaveen hautua kuin munan kanaemon hellässä huomassa, antamatta sille sen suurempaa painoarvoa ja kuitenkin tiedostaen, että siellä se hiljalleen kehittyy, aina tipuksi asti. Nyt olen vuoden päivät asunut maalla. Ei minulla omaa rantaviivaa ole ja valtion tie kulkee tontin rajalla, mutta koen, että saavutin haaveeni.

Ja koska mielikuvituksellani ei ole rajaa, eikä haaveiluni lopu niin kauan kuin henki minussa pihisee, niin kerronpa teille haaveestani nyt. Haaveilen, että uskallukseni ja taitoni kasvavat ja rohkenen esiintyä, edes kerran elämässäni, yksin tai yhdessä, livenä tai taltiointina. En osaa, enkä halua, määritellä haavettani tarkemmin. Tiedän vain elementit, joita se tänään pitää sisällään ja niitä ovat musiikki, tanssi, tanko, pari. Joten olkaahan varuillanne kaikki kanssakulkijat! Kukaan meistä ei voi tietää miten, missä ja milloin tämä haave toteutuu <3